Alastaron kisa on nyt ajettu. Kahden sijaan ajettiinkin vain yksi, koska lauantain kisa peruttiin. Radalle valunut öljy ja vesisade liukastivat radan siihen kuntoon, että ratatuomaristo päätti perua kaikki loppupäivän lähdöt. Ratkaisu oli ehdottomasti oikea, koska turvallisuus menee kaiken edelle.
Sunnuntaina ajettiin toiset aika-ajot alkuperäisen suunnitelman mukaan ja molempien aika-ajojen tulokset yhdistettiin. Lähtöruutuni ei muuttunut ja oli edelleen 7. Lauantain aika-ajoissa ajamiseni oli paljon rennompaa kuin sunnuntaina ja aikakin pari kymmenystä parempi. 1.24.798 oli oma ennätykseni ja tunne ajamisesta se, että paljon parempaan pystyn. Sunnuntaina aamupäivällä en kuitenkaan saanut itsestäni yhtään enempää irti ja puristin kahvoja hullun lailla. Aika ei siis parantunut, mutta onneksi muutkaan eivät paljoa parantaneet ja lähtöruutu säilyi samana.
Kisa:
Lähtö onnistui mielestäni ihan hyvin. Reaktio oli hyvä, mutta ensimmäiseen mutkaan tullessa pyöriä pääsi taas ohi. Olin ihan hyvillä apajilla sisään mennessä, mutta sitten rohkeutta puuttui tai järki oli päässä ja vähän annoin lenkkiin. Voisin väittää, että se ei suoranaisesti ole omaa huonoutta eikä muiden paremmuutta vaan kilpailun tuomaa hulluutta, muilta. Takaa tultiin kamikaze meiningillä ohi ja vaikka pussiin loppujenlopuksi jäinkin niin täytyy olla tyytyväinen ettei siellä kellekään taas kuinkaan käynyt. Kerran olen yliajetuksi kyseisessä mutkassa jäänyt ja ehkä se on tuonut jonkinlaisen kontrollin siihen toimintaan. Niin ja se oli kamikaze meiningin syytä, siitä ei ole epäilystäkään. Kisaa ei kuitenkaan täysin ratkaista ensimmäisessä mutkassa ja ikävä kyllä totuus on, että loppuviimein riskinottajilla napsahtaa. Toivottavasti en ole silloin pelipaikoilla enkä lähelläkään.
Olin sijalla 11. tai jotain ensimmäisen kierroksen jälkeen ja edessä meni tutun näköisiä pyöriä edeltäviltä harjoituspäiviltä. Tiesin, että jokainen niistä neljästä oli itseäni hitaampia ja ohituspaikan suunnittelu alkoi heti. Taisi mennä kaksi kierrosta niin kahdesta olin päässyt ohi. Rättöä hiillostin useamman kierroksen ja, koska hän hyvin jarrutti niin se ei aivan helppoa ollut. Kerran olin jo rinnalla Las Palmasin jarrun loppuvaiheessa ja sisäkanttarille mentiin rinta rinnan. Yhtään ei kaveri antanut tilaa vaikka näki minut siinä vaan sulki tien täysin ja hieman liian tiukastikin. En tiedä mitä sitten tapahtui, mutta virheitä alkoi tulla Rätölle. Pääsin samalla kierroksella sisäkautta ohi Lemminkäisen jälkeisessä oikeassa. Loppukisan ajoin omaa ajoa niin lujaa kuin nyt uskalsin ilman riskiä. Oma ennätys parani 1.24.458 lukemiin ja maalissa olin kuudes. Toisaalta olen tyytyväinen ja toisaalta en. Viime viikonlopun kaatuili varjosti harjoittelua Alastarossa ja vasta aika-ajoissa sain luoton pyörään edes jonkinlaiselle tasolle. Kisassa yksinkertaisesti en halunnut kaatua vaan saada pisteitä ajamalla maalin ja yliyritys jäi toiseen kertaan. Luottamus eturenkaaseen on hakusessa ja pyörän kallistaminen ja jarrutusten loppuunvienti hitaammissa mutkissa vähän mietitytti koko ajan. Seuraavissa harjoituksissa täytyy panostaa alustan säätöön varsinkin keulan osalta ja toivoa, että luottamus palaa ettei tarvitse ruveta vaihtamaan erimerkkistä rengasta eteen. Tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että aika parani ja maaliin pääsin. Kemorassa ajetaan kaksi kisaa ja luulen, että ainakin Kiuru menee siellä lujaa. On kaverilla vauhti sitä luokkaa. Mutta se on kotiratani ja vaikka parannettavaa itselläni on siellä ja paljon niin kyllä sinne 5. sakkiin lähdetään ajamaan ellei jopa palkinnoille asti. Yksi pokaali edes tällä kaudella niin voisin olla tyytyväinen. Jos ei Kemorassa niin sitten Räyskälässä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti