Tästä reissusta tuli oikea malliesimerkki siitä, miten asiat voi mennä päin prinkkalaa, kun mennään kisoihin ilman kunnollista valmistautumista. Ihme oli että ehjänä pois pääsin. Taustalla oli siis Kemoran Rata SM/YCC -tapahtumassa tullut kaato ja pyörä oli aika pahasti päreinä. Olin korjannut pyörää maanantaista torstaihin kaikki yöt. Päivisin piti tietenkin olla töissä. Noh, mopo oli melkein nipussa ja torstaiaamuna lähdin Jurvaan, tarkoituksena ajaa mahdollisimman paljon. Yhtään en ollut vielä Jurvassa ajanut tällä kaudella ja hiukan huolestutti, miten ajo alkaa sujua. Aamu alkoi kivasti pommiin nukkumalla...
Olin Jurvassa puolen päivän aikaan ja aloin valmistella pyörää radalle. Kiinnitin vielä korjatun takahäkin ja tietty se murtui hitsauksesta uudelleen. No pysyisi kai se kolmellakin. Parilla ruuvilla takakate kiinni ja radalle. Aikamoista hakua oli ajaminen. Koetin vain kärsivällisesti ottaa mahdollisimman paljon kierroksia, koska sieltä se tuntuma olisi pakko kaivaa. Kiva ylläri oli taas kun palasin teltalle. Pakoputken kannatin oli katkennut ja putki roikkui jousien varassa. Ei kestänyt alumiinipelti jonka siihen olin taivutellut. Korjasin sen uudelleen Wehnältä saadulla reikanauhalla. Se katkesi seuraavaksi... Ehdin torstaina ajaa vain kolme settiä. Paras aika oli 1.12,5 ja tuntui että ehkä tästä vielä jotain tulisi.
Illalla oli ohjelmaa pyörän huollon kanssa. Etujarrut oli pestävä, vaihdettava renkaita, kiinnitettävä taas sliparit... Oli hiukan kiire, koska Jasmin oli tulossa vasta myöhään illalla paikalle ja hänen R6R:n keula vaati toimenpiteitä myös. Jasminin pyörän keula oli liian jäykkä viimeiseltä kolmannekseltaan ja ehdotin öljynpinnan laskua 20mm. Tämä tehtiin yön pikkutunneilla ja pääsimme nukkumaan aamuyöllä kolmen aikaan. Väsyneenä tehdyt mokat paljastuisivat vasta seuraavana päivänä...
Perjantaina oli vain kaksi settiä harjoituksiin. Jasminin keula alkoi painumaan alas asti niinkuin piti. Eli vaikutti onnistuneelta säädöltä. Minulla keula pohjaili, mutta ensimmäisellä setillä tullut aika 1.10,5 (laptimer) valoi jälleen uskoa. Hyvä aika suhteessa siihen miten huonoa ajaminen oli. Meinasin kipata pari kertaa etukautta ympäri ja samaan aikaan jarrukahva meni aina välillä pohjaan. Teltalla mekaanikkona toimiva Salosen Jari teki kylmiä väreitä aiheuttavan havainnon. Mun etujarusatulan toinen pultti oli pudonnut ja toinen enää hiukan kiinni. Huh huh ja vielä huh. Se että sliparin panta oli taas poikki ei tuntunut enää missään... Jarille tuli hiukan hommia. Oli vaihdettava uusi takahäkki, korjattava sliparin kiinnitys, vaihdettava pääjarrusylinterin mäntä, tiivisteet ja jarrunesteet. Mä lähdin kyselemään uutta jarrusatulan pulttia, joka löytyikin. Vielä takarenkaan vaihto ja sitten taas yritettäisi. Jarrupalatkin olivat aivan lopussa, mutta vielä yhden vedon niiden olisi kestettävä. Tavoitteena oli ajaa alle 1.10, mutta eipä onnistunut. Kamalasti oli ohjelmaa kierroksella ja aika 1.10,8. Ei hyvä. Ei ollut luottoa pyörään eikä oikein enää itseenkään. Perjantain saldona edellisten lisäksi oli pudonnut etuhammasrattaan mutteri, jälleen katkenneet sliparin pannat ja pohjaan painuva jarrukahva.
Illalla sain uudet jarrupalat Uskolan Masalta ja etuhammasrattaan mutterin Salmen Jyrkiltä. Isot kiitokset molemmille. Normaalit huollot ja renkaiden vaihdot tehtiin ja sitten vain pitäisi vähintään sekunti saada aika-ajossa ajasta pois. Oli siinä yöksi miettimistä...
Jasminilla oli huolia edelleen pyörän keulan kanssa. Keula oli tuntunut löysältä, eikä ollenkaan normaalilta. Syykin selvisi, kun tarkistettiin keulan säädöt. Edellisenä yönä tekemämme öljyn pinnna laskun jälkeen tuli viestintä käpy. Molemmat luulivat että toinen laittoi esijännitykset takaisin alkuperäisiin asetuksiin. Voi hyvä tavaton! Tyttö ajoi omat ennätykset ja keulan säädöt ihan harakoilla. No onneksi huomattiin ennen aika-ajoja.
Lauantain aika-ajoissa Jasmin ajoikin aivan upeasti. Keula toimi nyt normaalisti ja tuloksena kahdeksas ruutu. Minulla ei ollut yhtä ruusuista. Toisella kierroksella uusilla renkailla syntyi 1.10,5 vaikka ajoin vasta renkaita sisään. Kolmennella kierroksella viimeiseen oikeaan taittaessani, takarengas lähti alta. Pyörä kävi aivan poikittain ja jalat olivat asfaltin ja pyörän välissä jumissa, kun löytyi jälleen pitoa ja pyörä nousi pystyyn. Vältyin juuri ja juuri ajamasta ulos ja ensimmäinen ajatus oli että en enää koskaan aja Pirellillä. Aika-ajo keskeytettiin punaisella lipulla ja ratavarikolla kuulin, että Hiltusen Teemun Honda oli sylkäissyt öljyä radalle. Pirelli olikin aivan syytön. Koetin vielä parantaa aikaa, mutta kyllä oli ajaminen niin sekaisin ettei siitä parannusta tullut. Kun vielä kaasuvaijeri katkesi kesken aika-ajon ja oli mentävä korjaamaan sitä, ni eipä ollut mieliala kovin korkealla. Iso pettymys. Slipari kuitenkin pysyi jo kiinni...
Toiseen aika-ajoon oli lähdettävä samoilla renkailla. Koetin edelleen vain saada ajorytmistä kiinni ja saada luottoa tekemiseen. Luottamus pyörään ei juuri kasvanut, kun jarrukahva tuli sormille koko ajan ja muutaman kierroksen jälkeen painui löysästi pohjaan. Jarrupalat olivat uudet, nesteet uudet ja hyvälaatuiset, ilmaa ei ollut...no, mitäpä siinä oli tehtävissä. Aloin toivoa sadetta sunnuntaille...vaikka ei mulla vielä silloin ollut saderenkaitakaan.
Omaa pettymystä lievensi Jasminin kisa. Oltiin näyttötaulumiehinä ja jännitettiin niin että vatsaan sattui. Startti on kamalaa katsottavaa, kun pelkää koko ajan että siinä sattuu jotain. Jasmin hoiti sen hienosti. Otti vielä kisassa pari näyttävää ohitusta ja tuli maaliin kuudentena. Jos vielä ylpeämpi voisin olla ni halkeaisin. Huima uusi oma ennätys 1.11, 9! Tää ratatipu osaa kyllä ajaa :-).
Mun kisaan tuli sadetta kuten toivoin. Jasminilta sain Pirellin sateiset. Pyörä sadesäätöihin ja keskittymään starttiin. Lahtöpaikka oli viimeisestä rivistä penkin alle menneiden aika-ajojen vuoksi. Mun takaa lähti vielä Wehnä, koska hän ei ollut ajanut aika-ajoissa ollenkaan. Startti oli aivan loistava. Tähtäsin kaksi riviä edestäni lähteneen Kesselin perään ja sain hänet kiinni ensimmäiseen mutkaan tullessa. Ulostulossa ilmassa näkyi saappaita, kipinoitä, tomua ja jotai vilskettä. Väistin Ransun perässä oikealta ja suoralle avatessani Mossa pääsi eteeni. Ensimmäisellä ja toisella kierroksella tuntui että onpa vauhti hiljaista. Teki mieli nostaa vauhtia, mutta koska Pirellistä ei ollut aiempaa kokemusta ja sateellakaan ei ole tullut ajettua tällä kaudella, maltoin mieleni. Wehnä menin toisella tai kolmannella kierroksella ohi. Samalla aloin hiillostaa Mossaa koska Ransu alkoi tekemäään eroa. Mossa huomasi ja alkoi runnomaan tosi rajuja avauksia. Yamaha oli välillä aivan poikittain vaikka itse pysyin ilman ohjelmaa helposti mukana. Ajattelin hiillostaa vain Mossan virheeseen ja kuitata sitten. Jossain alkukierroksilla kikkaputkassa oli mielenkiintoinen näky. Kallion Vesku koli ajanut ulos ja tuli radalle jostai pajupensaiden takaa. Vedin siis Veskusta kisassa ohi, heh heh. Joopa joo, sitä hauskuutta ei kauan kestänyt, kun Vesku pyyhkäisi meistä ohi. Ajoi sitten samalla kaikista muistakin ohi ja voitti koko kekkerit. Ihme ukko :-)! Mun hyvin alkanut kisa muutui sitten aika pian selviytymistaisteluksi. Pirellin sateinen SC1 seos ei kestä puolikuivaa rataa. Yhtä-äkkiä pito takaa vain loppui täysin. Oliosiko se ollut neljäs tai viides kierros, kun meinasin kaata useammassakin oikealle kääntyvässä mutkassa. Oli pakko koettaa himmata ja säilyttää sijoitus. Se oli vielä siinä vaiheessa aika hyvä, mutta niinhän siinä kävi että takaa tultiin ohi. Pitoa ei ollut yhtään ja oli vain tuotava pyörä ehjänä maaliin. Mun periaatteisiin ei kuulu keskeyttää vain siksi ettei kulje. Olin tietty viimeinen maaliin tulleista ja sijoitus 18. Mitähän tuohon sanoisi? Parempi varmaan ettei mitään.
Motoparkin kisan joudun jättämään väliin. Pyörän jarrut eivät ole vieläkään kunnossa ja yhtään en ole päässyt siellä ajamaan. Järki käteen ja katse viikon päästä ajettavaan Scandinavian Open kisaan Alastarolle. Motoparkkiin lähden avustamaan Jasminia ja Simoa ja tsemppaamaan koko muuta tiimiä. Keliksi on luvattu aika hurjaa sadetta, mutta eipä näistä tiedä. Sekä Jasminille että Simolle sopii sade kuin Matti mun kukkaroon, joten toivon salaa että sataaa :-).
Nähdään Motoparkissa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti