Kyseessä ei oikeastaan ollut oma harjoitus, vaan MP:n Tuki ry ja AKK:n välinen haastekisa, jossa autokuski (ilman rr-kokemusta) ajaa Yamaha Center Cupin kisan ja rr-kuljettaja ajaa autokisan. Tässä olisi sitten tarkoitus selvitä, kumpi on se äijien laji. Se oli jo tietty meille rr-kuskeille selvää ennen tätäkin, mutta tämän jälkeen muillekin .
Oma rooli tuona viikonloppuna oli sekä toimittaa pyörä Mika Heinoselle, joka tulisi ajamaan mp-kisan, että kouluttaa Mika rr:n saloihin. Tämä sekä turvallisuus syistä että kalustotappioiden minimoimiseksi. Torstaina saatiin ajaa niin paljon kuin Mika vain jaksoi ja alusta asti näkyi että mies on tosissaan. Neuvot menivät perille kiitettävästi ja vauhti nousi todella nopeasti. Silti päällepäin ajaminen näytti rauhalliselta. Torstaina lopeteltiin noin 1.21 kierrosaikoihin. Kävimme illalla vielä kiertämässä radan ja käytiin radan erityispiirteitä läpi.
Perjantaina ei ollutkaan kuin kaksi treenisettiä. Se oli minulle yllätys, kun kuvittelin että olisi enemmän aikaa. Tyhjät oli otettu pois ja nyt alkaisi olla vaikeampaa parantaa aikaa. Mika oppi koko ajan enemmän pyörän käyttäytymisestä ja ajat olivat noin 1.20 luokkaa. Hiukkasen alkoi itämään ajatus, että Mikalla olisi mahdollisuus aika-ajoissa suoraan A-lähtöön, mutta ei sitä ääneen uskaltanut sanoa. Biken toimittaja haastatteli Mikan tunnelmia pitkin päivää ja nuo mietteet ovat luettavissa Bike 7/10 ja 8/10 numeroista. Bikessa on myös gps-dataa pyörästä ja syketietoja kuskista. Eli varmasti mielenkiintoinen juttu tulossa. Ennakkotietona sen verran että ensimmäisillä seteillä Mikan syke portilla oli n. 170! Illalla käytiin jälleen kiertämässä rata ja käytiin läpi ajolinjoja ja –tekniikkaa.
Lauantaina YCC:n aika-ajo oli melko aamusta. Kuivalla saatiin ajaa edelleen vaikka sateen uhka oli päällä. Aika-ajoihin uudet renkaat alle ja viimeiset ohjeet Mikalle. Nyt näkyi jännitys Mikasta . Ja niinhän sen pitääkin olla. Jos ei jännittäisi, niin mitä järkeä tässä olisikaan. Vaikka tiesinkin, että kyllä Mika homman hoitaa, niin kyllä jännitti minuakin, voi perh… Sovimme, että Mika tulee varikolle vasta, kun on saanut ajettua muutaman hyvän, puhtaan kierroksen. Ensin ajetaan rennosti varma tulos ja vasta sitten toisella rypistyksellä koetetaan puristaa tosissaan. No Mikahan sitten veti 1.16 alkuisen kierroksen! Ihme ukko noilla treeneillä . Aika riitti A-starttiin indeksin mukaan, mutta porukka laitettiin puoliksi ja Mikalle B-startin 5. lähtöruutu. Se oli todella hieno suoritus.
Kisaan Mika joutui lähtemään samoilla renkailla, mutta noilla kierrosajoilla sen ei vielä pitäisi olla ongelma. Nykyrenkaat toimivat niin hyvin, että kyllä niissä pitoa riittää hiukan kuluneenakin. Alla siis aika-ajon ajetut Pirellin Diablo Superbike –renkaat. Edessä SC1 ja takana SC2 seokset. Mika otti yllättävänkin hyvän lähdön ja tuli ensimmäiseltä kierrokselta neljäntenä. Toisella kierroksella Mika painosti jo kolmannella paikalla ajanutta ja kaikki näytti ajonkin suhteen tosi hyvälle. On muuten todella piinaavaa katsoa sivusta kisaa, missä on oma pyörä toisen käsissä. Sitten Mika saikin esimakua moottoripyörällä kilpailemisesta. Paluusuoran päässä jarrutuksessa takaa tuli kaveri ohi ja oli kuulemma hiukan tullut kosketustakin. Mika nosti pyörää pystyyn ja ajoi hiukan leveäksi, mutta pysyi kuitenkin radalla pudoten seitsemänneksi (tai kahdeksanneksi, ei siinä enää laskut pysynyt kasassa ). Mikan oma kommentti oli, että ”siinä henkinen selkäranka napsahti, kun kaveri tuli kyynärpäät kolisten ohi”. Ei mikään ihme että autokisoihin tottuneella käy säikähdys tuollaisessa paikassa. Mika piti kuitenkin pyörän radalla ja pystyssä. Muutama kierros oli hiukan seesteisempää ja Mika alkoi pääsemään uudelleen ajorytmiin. Kunnes sitten toiseksi viimeisellä kierroksella rysähti. Ne on piinaavia hetkiä kun odottaa toista mutkan takaa tulevaksi ja miestä ei vain kuulu. No, joukossa oli taas yksi kamikaze-kuljettaja, joka oli jo meinannut teilata kaksi muuta kuljettajaa kisan aikana. Kolmas kerta toden sanoi ja kärsijänä tietenkin Mika. Voi prk… Tyyppi veti suoraan takaa päin päälle, kun Mika oli taittamassa sisään karusellin vasempaan. Siitä lähti keula-perävolttia niin mies kuin pyöräkin. Onneksi Mikalle ei käynyt pahemmin. Jotain ruhjeita ja venähtymiä tuli, mutta onnea oli mukana ettei murtunut luita. Se ei tietenkään mieltä siinä vaiheessa lämmittänyt ja Mikasta näki kuinka paljon harmitti. Sellaista se motorsportti kuitenkin on. Välillä onnistutaan ja välillä ei. Mika kuitenkin selvisi viikonlopusta hienosti. Ei hän sille mitään voinut että päälle ajettiin. Toivottavasti mahdollisimman pian mies nähdään kisoissa omalla pyörällä.
Mulle oli kätten toitä luvassa, ennen kuin pyörä olisi taas kasassa. Jo varikolta alkoi kuitenkin löytymään osia ja illan aikana iso osa osista oli jo tiedossa. Oman pyörän korjaamisen aloittamisen sijaan päätin kuitenkin lähteä Jasminille avuksi Botniaringille. Jasmin oli kaatunut lauantaina myös ja ajoaikaa oli mennyt pyörän korjaukseen ja loput ajasta lippupisteellä liputtamiseen. Ajattelin että hoidan ainakin Jasminin lippuvuoron ni hän pääsee keskittymään ajamiseen. Ja kuinkas kävikään. Sunnuntain ekalla setillä Jasmin kaatui sateisilla. Ei muuta kuin taas korjaamaan pyörää. Kiitokset Nordforsin Paulille, joka tuurasi lippupisteellä. Pääsin auttamaan Jasminia ja tyttö saatiin vielä radalle. Tuo sitkeä treenaaminen palkittiin sitten Botniaringin kisassa viikon kuluttua, jossa Jasmin ajoi upeasti kuudenneksi hienolla omalla ennätyksellä 1.11,981.
Jotta viikonloppu olisi saanut arvoisensa lopun, mun paku päätti hajota kotimatkalla. Jako hiukkasen sekosi ja loppu onkin historiaa. Kuorma-autokyyti sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Kurikasta Pyhäjärvelle ei ole sitä halvinta puuhaa. Eikä ole mielipuuhaa odottaa sitä kyytiäkään aamuneljään… Kauden alulla oli hiukan harmaa sävy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti